Huomasinpas, että blogiarkistooni oli piiloutunut talvisen Pyhä-reissun jatko-osa. Kuten aiemmassa viestissäni kirjoittelin huhtikuussa, lähdin suoraan Västeråsista lomailemaan Pyhälle. Lensin ensin moikkailemaan Oulun yksikköä ja seuraavana lauantaina hiihtojengimme suuntasi kohti Pyhää.
Hah, I noticed that I had a posting from my skiing trip to Pyhä last winter. As I wrote earlier in April, I left Västerås and headed straight to the skiing holiday. First, I visited my friends in Oulu and next morning our team drove to Pyhä.
Ensin silloin vielä uudenkarhea menopelimme. Raukkaan pamahti heti kättelyssä monta tuhatta kilometriä. Nyt syksyllä menopeliä uhkaa jo kilometrisäännöstely, vain 25 tuhatta vuodessa kiitos ja auton vuotta on vielä jäljellä puolet. Eli epelille on näytetty Suomea.
Back then our brand new car. Poor car, during its first week it had to drove like 3000 kilometers. Now, it needs to be under observation how many kilometers you can drive during the next 6 months. Only 25 000 kilometers a year and there’s a half of the year left. So, it has been seen some Finland.
Lomareissuilla saa tottua siihen, että järkevän hintaiset mökit ovat jossain huitsissa. Tällä kertaa mökkimme oli tunturin kupeessa. Rinteelle oli muutamia kilometrejä kymmenien sijaan.
Usually, cottages with reasonable prices are quite far away from the center. At this time our cottage was quite close to the mountain. We had to drive a few kilometers instead of dozen kilometers.
Myöskään maisemat mökin ikkunasta eivät olleet hullummat eli suora näköyhteys Pyhän eturinteille.
Furthermore, we had quite nice view from our window. The Pyhä fell.
Huhtikuun alussa kelit olivat jo melko lämpimät. Talven ensimmäinen lumiukko nousi yhtenä iltana kauniina pihallemme. Tulipa aika juro :)
In the beginning of the April, it was quite warm too. We build our first snow man too. Quite ugly?
Viikko koostui lautailusta ja hiihdosta vuoropäivin. Hiihtoreissuille sattui pääasiassa hyvät kelit. Toisena hiihtopäivänä paistoi aurinko pilvettömältä taivaalta. Olipa muuten lämmin hiihdellä. Hiihtolatuja kuluteltiin noin 20 kilometriä päivässä.
We snowboarded and skied cross-country. Usually we had good weather when we went for skiing, the sun was shinning. Oh boy, it was so warm skiing weather. We skied about 20 kilometers per day, totally around 70 kilometers.
Pohjoisrinne hiihtoladulta kuvattuna.
The northern slope. A picture taken from the skiing track.
Ensimmäisiä kertoja ladulla viime talvena ja heti kunnon lenkeille. Tässä vaiheessa hiihtosankarimme näyttivät suhteellisen hyvävoimaisilta. Latu oli melko helppo ja matkaa takana oli vasta noin 5 kilometriä.
This was our second or third time skiing last winter and, of course, we skied a long track. Track was quite easy to ski and at this point everything was ok. Ok, we have skied like 5 kilometers here.
Rinteiden jäätyä taaksemme pääsimme ihastelemaan luonnon kauneutta. Tässä vaiheessa harmitti kameran jättäminen mökille. Olisin halunnut hieman parempia kuvia pilvien juoksusta tuntureiden ylitse.
After the slopes we enjoyed the wild nature. Why I didn’t take my camera with me? Clouds were so pretty and I had only my mobile phone with me.
Räpiköin eteenpäin hulluntalon eli Madshusin suksilla. Ihan hyvät vempeleet ovat ja näytti yhdistetyn miehemmekin samanmerkkisillä painelevan maailman cupeissa.
My skis are Madshus. They’re good ones and Finnish Nordic combined men use the same brand.
Aukeiden lisäksi ladut kiemurtelivat tuntureiden reunoilla. Tässä itse Pyhän rinnettä kunnostamattomalta alueelta.
Nice upphills too.
Perinteinen hiihtokuva. Samanlaisia poseerauskuvia löytynee jokaisen albumista :)
A traditional skiing trip picture. At least, every family picture album in Finland contains similar ones :)
Seuraavat hiihtopäivät eivät olleetkaan enää yhtä luistavia kuin ensimmäiset. Lämpimän sään vuoksi liisteriä tarvittiin, ja paljon. Itse taisin kerätä kuusen verran havuja suksieni pohjaan.
Next skiing days were a bit stickier than the first ones. It was so warm. I collected the whole spruce with my skis.
Ja ei se aurinko aivan koko aikaa paistanut. Muutamana iltana tuli vettä oikein urakalla ja saattoi vain kuulla kuinka lumi suli pois kovaa kyytiä.
Ok, we had rainy days too. Occasionally, it rained in the evenings and you could hear how the snow was melting down.
Mutta yleensä aamulla sää näytti tältä :)
But in the mornings the sun was shining again :)
Talvella sain selän lihakset venäytettyä kiitos ystävämme liukastumisen. Yhtenä päivänä en uskaltautunut rinteeseen selän kipeydyttyä melkoisesti. Sen sijaan päätin kävellä ympäriinsä kameran kanssa.
I strained my back muscles earlier in the winter. I couldn’t snowboard or ski on one day. Instead of the sport activities I went for walking.
Tässä rinteessä opettelin melkein parikymmentä vuotta sitten lautailemaan. Rinne ei ollut yhtään niin hurja kuin edellisellä kerralla, jolloin tosiaan opettelin lautailua. Hih, fiilistelyrinne :)
The slope, where I learned how to snowboard about 20 year ago. The slope wasn’t that hard to snowboard this time. What a feeling :)
Pyhän päärinnettä noin puolesta välistä kuvattuna. Kiipustin melkein puoleen väliin tunturia, kun sinne hyvä tie meni.
The main slope.
Alla moderni ja vanhanaikainen, Suomen ensimmäisiä, tuolihissejä. Tämä vanhanaikainen malli oli perin mielenkiintoinen kokemus laudalla. Hissi kulki välillä, niin matalalla, että sai olla tarkkana ettei lauta napannut johonkin kuusenoksaan kiinni. Hieman ehkä pelottava kapistus myös :)
Below, the modern and old-fashion chair lifts. The old-fashion chair lift is the first one in Finland and still working. It was quite scary to use too, because you couldn’t know when the snowboard will hit the ground. :)
Kyseisen päivän aikana löysin isältä omitusta kamerasta itselaukaisimen. I found self-timer from my camera that I stole from my dad.
Joku oli saapunut rinteille hieman järeämmällä kalustolla ;)
Someone had a little bit bigger vehicle ;)
Siirryin jossain vaiheessa päivää pohjoisrinteille odottelemaan rinteessä olijoita.
I had a lunch date later that day.
Minttukaakao – rinnejuomien aatelia
A hot chocolate with mint – the best drink while snowboarding
Reissu oli kaiken kaikkiaan varsin rentouttava ja onnistunut. Välillä jänskäiltiin onko seuraavana päivänä enää lunta jäljellä. Viimeinen hiihtopäivä oli kyllä melkoisen tahkeaa tökkimistä, mutta rinteissä oli loistavat kelit koko viikon. Kerrankin minulle sattui aurinkoista säätä rinteeseen. Yleensä lunta sataa vaakatasossa ja näkyvyys on nollassa.
The trip was good and relaxing. At some point it was even too exciting to wake up and trying to guess if there is any snow left. Last skiing day was so sticky, but the slopes were in good condition the whole week. Once, sunny days for me. Usually, it’s windy and snowing.
Kävimme myös maistamassa Pyhätunturi-hotellin antimia ja kyllähän ne maistuivat hyvälle. Parhaat tarjottavat maisteltiin kuitenkin Kiimaselän kotakahvilassa: lättyjä ja nokikahvia. Lätytkin maistuivat paljon paremmalta siellä kuin kotona. Noh, yleensä ei tule hiihdettyä kymmentä kilometriä ja sitten syötyä lättyjä. Kotakahvilan tädille terveisiä!
At least one restaurant meal during the week is needed. We went to the Pyhätunturi hotel and it was so good dinner. But the best food experience was in Kiimaselkä hut; pancakes and coffee made in the open fire. Pancakes tasted so much better than home. Well, usually you don’t ski before eating the pancakes. Greetings to Kiimaselkä hut!
Paluumatkalla poikkesimme Karoliinan Kahvimyllyssä. Voi jestas, mitä tuotoksia. Aivan ihania herkkuja. Koko oli kyllä melkoinen eli yhdestä kakunpalasta riittää kyllä kahdellekin. Join cafe lattenkin saavinkokoisesta mukista. Karoliinan Kahvimylly sijaitsee Joutsan pohjoispuolella Kostamontie 17 (tie nro 4). Samaisen konditorian tuotteita voi käydä maistelemassa myös Töölön Herkkuhetkessä.
When driving back home, we stopped by Karoliinan Kahvimylly. Oh my good, so good bakery, njamm. The size of the cakes was so huge too, so you can easily split it. My café latte was size of the bucket. Bakery locates on the northern side of Joutsa (Kostamontie 17, road number 4). You can also enjoy the same cakes in Töölön Herkkuhetki.
Jatkoin lomaani viikon sairaslomalla. Paluumatka oli vähintäänkin mielenkiintoinen selkäni vuoksi. Paketillinen Ibumaxia kului aika pikaiseen ajomatkan aikana. Autosta pois nouseminen oli myös melkoinen operaatio, mutta kävely helpotti kummasti istumisurakkaa. Tällä automatkalla neuloin myös nyt jo purettua Yosemitea, joka osoittautui noin kolme kokoa liian suureksi. Tein M-kokoa koko matkan ja purin sen ja aloin XS-kokoa. Kyllästyin koko malliin, purin tekeleen jälleen ja nyt toissaviikolla aloittelin February Lady Sweateria. Lankani sopii tuohon vain niin paljon paremmin ja uusin tekeleeni langasta on paljon kivempi. Toivottavasti lankaa on tarpeeksi :)
I continued my holiday with a week while I was on sick leave. Returning to home was so painful thanks to my back. I ate so many pain killers during one day. Oh good, I had so many problems to get out of the car. I also knitted Yosemite that is ripped already. It was like three sizes too big for me. First, I knitted size M, ripped it, started with size XS. I got bored with the pattern and ripped again. Now, knitting February Lady Sweater that is so much better. Hopefully, I’ve yarn enough: )
Siirryimme aikuisten osastolle. Valitettavasti tälle otukselle en huomannut kirjoittaa nimeä muistiin.
Sympaattinen ametistipyton(?) tarkkaili vierailijoita kiven päältä.
Tämä velmu kaveri taisi olla verkkopyton.
Liskoista meitä ensimmäisenä tervehti purjelisko.
Useamman käärmeen terraariossa uiskenteli keltainen anakonda.
Tämä heppu on puolestaan vihreä anakonda.
Ja kaikkihan tuntevat tämän elokuvatähden eli anakondan.
Ja vihreä mamba aikuisena.
Tämä suhteellisen rento heppu on varaani.
Liskot sen kuin laiskistuivat. Tämä unikeko kuuluu myrkkyliskolajeihin eli on skorpionilisko.
Katon rajassa viihtyi papuan pyton.
Komean väri kuuluu kuningasboalle.
Kaktuksesta pitävä käärme on puolestaan trooppinen kauhukalkkarokäärme.
Krokotiilivaraani edusti reippaampia matelijoita.
Mustienmambojen hellyttävää rakkautta.
Valkokaulavaraani Mauri pakoili kameraa.
Krokotiili? Ei vaan silmälasikaimaani.
Paikan pelle, jonka nimeä en huomannut kirjoittaa muistiin. Otus seuraili ohikulkijoita koiran tavoin.
Tämä heppu otti taas hieman lunkimmin. Keltatäpläinen varaaniteiju.
Oma suosikkini gekon ohella ja unohdin jälleen nimen.
Kenkäkäärme eli meksikon mokkasiini.
Tämän käärmeen nahka oli täynnä pieniä salmiakkiruutuja.
Solmussa. Ei tietoa lajista.
Täältä tulee Formosan rottakäärme.
Tämä Afrikan kannukilpikonna on vasta junnu, noin 15-vuotias.
Gekko
Siinäpä se sunnuntai hurahti. Vain isoimmat käärmeet inhottivat, muut olivat mielenkiintoista nähtävää.
