Huomasinpas, että blogiarkistooni oli piiloutunut talvisen Pyhä-reissun jatko-osa. Kuten aiemmassa viestissäni kirjoittelin huhtikuussa, lähdin suoraan Västeråsista lomailemaan Pyhälle. Lensin ensin moikkailemaan Oulun yksikköä ja seuraavana lauantaina hiihtojengimme suuntasi kohti Pyhää.
Ensin silloin vielä uudenkarhea menopelimme. Raukkaan pamahti heti kättelyssä monta tuhatta kilometriä. Nyt syksyllä menopeliä uhkaa jo kilometrisäännöstely, vain 25 tuhatta vuodessa kiitos ja auton vuotta on vielä jäljellä puolet. Eli epelille on näytetty Suomea.

Lomareissuilla saa tottua siihen, että järkevän hintaiset mökit ovat jossain huitsissa. Tällä kertaa mökkimme oli tunturin kupeessa. Rinteelle oli muutamia kilometrejä kymmenien sijaan.
Myöskään maisemat mökin ikkunasta eivät olleet hullummat eli suora näköyhteys Pyhän eturinteille.
Huhtikuun alussa kelit olivat jo melko lämpimät. Talven ensimmäinen lumiukko nousi yhtenä iltana kauniina pihallemme. Tulipa aika juro :)
Viikko koostui lautailusta ja hiihdosta vuoropäivin. Hiihtoreissuille sattui pääasiassa hyvät kelit. Toisena hiihtopäivänä paistoi aurinko pilvettömältä taivaalta. Olipa muuten lämmin hiihdellä. Hiihtolatuja kuluteltiin noin 20 kilometriä päivässä.
The northern slope. A picture taken from the skiing track.
Ensimmäisiä kertoja ladulla viime talvena ja heti kunnon lenkeille. Tässä vaiheessa hiihtosankarimme näyttivät suhteellisen hyvävoimaisilta. Latu oli melko helppo ja matkaa takana oli vasta noin 5 kilometriä.
Rinteiden jäätyä taaksemme pääsimme ihastelemaan luonnon kauneutta. Tässä vaiheessa harmitti kameran jättäminen mökille. Olisin halunnut hieman parempia kuvia pilvien juoksusta tuntureiden ylitse.
After the slopes we enjoyed the wild nature. Why I didn’t take my camera with me? Clouds were so pretty and I had only my mobile phone with me.


Räpiköin eteenpäin hulluntalon eli Madshusin suksilla. Ihan hyvät vempeleet ovat ja näytti yhdistetyn miehemmekin samanmerkkisillä painelevan maailman cupeissa.

Aukeiden lisäksi ladut kiemurtelivat tuntureiden reunoilla. Tässä itse Pyhän rinnettä kunnostamattomalta alueelta.
Perinteinen hiihtokuva. Samanlaisia poseerauskuvia löytynee jokaisen albumista :)
Seuraavat hiihtopäivät eivät olleetkaan enää yhtä luistavia kuin ensimmäiset. Lämpimän sään vuoksi liisteriä tarvittiin, ja paljon. Itse taisin kerätä kuusen verran havuja suksieni pohjaan.
Ja ei se aurinko aivan koko aikaa paistanut. Muutamana iltana tuli vettä oikein urakalla ja saattoi vain kuulla kuinka lumi suli pois kovaa kyytiä.
But in the mornings the sun was shining again :)
Talvella sain selän lihakset venäytettyä kiitos ystävämme liukastumisen. Yhtenä päivänä en uskaltautunut rinteeseen selän kipeydyttyä melkoisesti. Sen sijaan päätin kävellä ympäriinsä kameran kanssa.
The slope, where I learned how to snowboard about 20 year ago. The slope wasn’t that hard to snowboard this time. What a feeling :)
Pyhän päärinnettä noin puolesta välistä kuvattuna. Kiipustin melkein puoleen väliin tunturia, kun sinne hyvä tie meni.
Alla moderni ja vanhanaikainen, Suomen ensimmäisiä, tuolihissejä. Tämä vanhanaikainen malli oli perin mielenkiintoinen kokemus laudalla. Hissi kulki välillä, niin matalalla, että sai olla tarkkana ettei lauta napannut johonkin kuusenoksaan kiinni. Hieman ehkä pelottava kapistus myös :)
Below, the modern and old-fashion chair lifts. The old-fashion chair lift is the first one in
Joku oli saapunut rinteille hieman järeämmällä kalustolla ;)
Someone had a little bit bigger vehicle ;)
Siirryin jossain vaiheessa päivää pohjoisrinteille odottelemaan rinteessä olijoita.
I had a lunch date later that day.
A hot chocolate with mint – the best drink while snowboarding
Reissu oli kaiken kaikkiaan varsin rentouttava ja onnistunut. Välillä jänskäiltiin onko seuraavana päivänä enää lunta jäljellä. Viimeinen hiihtopäivä oli kyllä melkoisen tahkeaa tökkimistä, mutta rinteissä oli loistavat kelit koko viikon. Kerrankin minulle sattui aurinkoista säätä rinteeseen. Yleensä lunta sataa vaakatasossa ja näkyvyys on nollassa.
Jatkoin lomaani viikon sairaslomalla. Paluumatka oli vähintäänkin mielenkiintoinen selkäni vuoksi. Paketillinen Ibumaxia kului aika pikaiseen ajomatkan aikana. Autosta pois nouseminen oli myös melkoinen operaatio, mutta kävely helpotti kummasti istumisurakkaa. Tällä automatkalla neuloin myös nyt jo purettua Yosemitea, joka osoittautui noin kolme kokoa liian suureksi. Tein M-kokoa koko matkan ja purin sen ja aloin XS-kokoa. Kyllästyin koko malliin, purin tekeleen jälleen ja nyt toissaviikolla aloittelin February Lady Sweateria. Lankani sopii tuohon vain niin paljon paremmin ja uusin tekeleeni langasta on paljon kivempi. Toivottavasti lankaa on tarpeeksi :)
1 kommenttia:
No onkos tullut talvi, nyt kesän keskelle...
Lähetä kommentti