Moikkis koikkis

Heippahdus, matka kohti Helsinkiä ottaa aikaa ja hermoja aina välillä. Lentokenttäbussi ei sopinut sitten yhtään valittuun lentoon, joten täällä sitä hengaillaan parisen tuntia kentällä. Mitenkäs kuluva viikko menikään. Maanantaina kävin jumppailemassa, josta tuloksena jonkinlainen flunssa ja vetämätön olo. Koko viikko on oikeastaan kulunut töissä ja kirjaimellisesti kämpillä sukkaa kutoen. Nukkumaan olen mennyt poikkeuksellisesti jo ennen puoli kymmentä. Yleensä siihen aikaan askartelen vielä seuraavan päivän lounasta. En ole jaksanut edes kirjoitella viime viikonlopun vieraiden edesottamuksista.

Jotain positiivista sentään: Inkku heräsi jälleen henkiin! Jipjei, se oli kyllä armottoman nahkea ja huononnäköinen. Sitä on sit vissiin kuitenkin vaikea tappaa, pitäisköhän se kiikuttaa Helsingin toimistoon kuitenkin...hmm... Onkos jollain kokemusta siitä miten kukkia voisi kuljetella lentokoneessa? Selviäisiköhän se ruuman pakkasasteista? Vai pitäisikö laittaa erilliseen laatikkoon ja pyytää, että laatikko laitettaisiin lämpimään ruumaan. Vai onkohan tämä jo kukanrääkkäystä?

Voi voi, Suomessakin on ollut jotain juttua merinovillan tuotannosta. Näkemäni dokumentti aiheesta oli ihan riittävän julmaa, joten jatkossa pitänee olla entistä kiinnostuneempi miten lanka on tuotettu. Julminta touhu taitaa olla Australiassa. Pitäisiköhän tässäkin siirtyä lähivillaan? No taitaisi rajoittua päkänpökkimään ja alpakkaan.

Aiheeseen päästyäni, kotona odotteleekin Interweave Knits ja Suuri Käsityölehti. Jeps, lisää suunniteltavaa. Täällä ollessa on tullut surffailtua ties missä ja sähköposti on täynnä ohjeita, joita olis hauska tehdä. Pitänee järjestää ohjeet koneelle. Kuten aiemminkin olen sanonut, tykkään suunnitella ja ideat ovatkin välillä melko korkealentoisia. Mitä tulee siihen toteuttamiseen, niin se laahaa aika tavalla perässä. No, mutta perussukat ovatkin melkein valmiina. En jaksanut päätellä niitä enää eilen. Jäljellä vielä yksi lehti-sukka ja sitten onkin keskeneräisten huivien vuoro. Jonka jälkeen pääsenkin testikappalehuivin kimppuun. Aluksi suunnitelmissa oli neuloa pyörönä kuvioneuletta huiviksi, mutta nyt keksin tehdä huivin onteloneuleena. Saapas nähdä minkälainen kotkotus siitäkin tulee...

Tämä Västeråslainen bussikäytös on ihan huippua! Eilen kotimatkalla setä seisoi bussitolpan takana selkä bussia päin. Voiko olla selkeämpiä merkkejä, että hei en halua kyytiin. No bussi pysähtyi ja setä nousi kyytiin ihan iloisesti. Johan on, melkoinen kyytiläistutka bussikuski. Eikö olisi kaikille helpompaa, jos sitä kättä heilautettaisiin bussille. Silloin vältyttäisiin turhilta jarrutuksilta ja biokaasua/dieseliä säästyisi. Tässä Västeråsin bussifirmalle kampanja: pysäytä bussi heilauttamalla kättä ja pelasta maailma.

Viime viikolla työkaverin kanssa sisutimme jälleen firman sivukonttoria. Olimme aiemmin käyneet shoppailemassa Ikeassa parit verhot putiikkiin, valkoista ja punaista tietenkin. Viime keskiviikkona vuorossa oli verhojen askartelu seinälle. Homma alkoi vaijerin hankinnalla läheisestä rautakaupasta. Ei ollut kovin hyvä idea ottaa sitä valkoista vaijeria, joka venyy ihan kiitettävästi. Ehkä vanttivaijeri olisi ollut kuitenkin parempi. No verhot menevät nyt hieman alamäkeen. Ei kovin kaunista. Lisäksi tarvitsemme lisää verhoja, nyt on hieman orvonnäköistä.

Päätimme, että olemme ansainneet sisustuspullat, koska toimiston naapurissa on leipomo. Siellä höpisimme myyjän kanssa mitäs pullaa ja leipää halutaan ja mitäs ne sitten sisältävät. Tähän keskusteluun onnistuin ottamaan osaa, koska siinä oli selkeä aihe. Ruotsi sujuu, kun kyseessä on jokin aihe. Tosiaan hyvänpäivän höpinät menee ihan ohi. Kuinka vaikeaa voi olla ymmärtää kysymys mitä kuuluu / Hur går de till? Ilmeisesti ylivoimaista. Kuitenkin hetken päästä leipomon myyjä kysyi olenko tanskalainen? Täh, häh? mitä sanoit, tanskalainen? Ilmeisesti mongerran ruotsia sen verran, että se kuulostaa samalta kuin puhe kuuma peruna suussa. Ei, ihan mumintrollen olen. Jeps jeps, boarding alkaa. Moikkis